dominot

Tove Jansson

Kysyin eilen opettajalta, että mihin sitä kannattaisi oikein keskittyä, kun tuntuu, että kaikki on kuin jo kaatunut dominorivi - miten nostat yhden pystyyn sieltä välistä? Kysymys koski siinä tilanteessa minun tanssijan kehoani, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna keskustelu oli hyvinkin filosofinen. Sitäpaitsi: kaikki kehojutut ovat hyvin henkilökohtaisia ja heikko lihas tai väärä linjaus jossain saattaa alkaa tuntu siltä, että minä olen heikko ja väärin.

Keskittyminen yhteen asiaan kerrallaan on avain, oli asia mikä tahansa. Jos yrittää kaikessa parhaansa samanaikaisesti ei saa muuta kuin päänsä kipeäksi ja pahan mielen. Myös tietyiksi ajanjaksoiksi sitoutuminen saattaa helpottaa ikuisuusprojektikierteitä. (Aiheeseen liittyy tämä inspiroiva TED-puhe.) Ei kuitenkaan kannata olla uhkarohkean epärealistinen, esimerkiksi koko elämänsä muuttaminen kuukaudessa kannattaa unohtaa. (Been there, done that. Not working. Not at all.)

Itseään voi myös harhauttaa. Jos tuntuu, ettei elämässä pääse eteenpäin sen millään sarakkeella, voi kokeillla itselleen joku suhteellisen kumman projektin ottamista, oli se sitten 30 päivän kyykkyyhaaste tai isoäidinneliöiden virkkaus. Huom. tämän sivuraideprojekti ei missään nimessä saa viedä liikaa aikaa tai aiheuttaa ressiä. Parhaimmillaan se eteenee nopeasti, aiheuttaa hyvää mieltä ja onnistumisen tunnetta verrattain lyhyessä ajassa.

Frida, tietenkin

Sanotaan, etteivät aivot tarvitse kunnon unta kummempaa lepoa, mutta vaihtelua ne tarvitsevat. Juuri julkaistiin taas joku uusi tutkimus, joka osoitti sen, että vanhanakin kannattaa laittaa itsensä tai läheisensä oppimaan jotain uutta, sillä se voitelee aivoja. Olen sitä mieltä, että joskus kannattaa pitää sellainen päivä, ettei vaihda pois yöpukua ja tunnit saavat kulua hitaasti, mutta muuten elämänsä kannattaa käyttää siihen että tekee jotain. 

Sen jälkeen, kun lapsena lakkasin pelkäämästä kuolemaa, olen pelännyt sitä, että elämäni valuu hukkaan kuin vesi sormien välistä hiekkaan. En saa sitä takaisin. En jätä jälkeä.

Joten älköö tehkö niin kuin minä teen vaan niin kuin minä ja monet muut sanovat. Minä en ole koskaan opetellut soittamaan mitään sen jälkeen, kun sello vietiin käsistäni kahdeksan vuotiaana, en ole koskaan alkanut kirjoittaa mitään pidempää juttua, enkä päästänyt ketään liian lähelle. Projektini ovat kadunlaitaan rakennettuja julkisivuja, todellista taloa sen takana ei ole. Koska minä ehkä alitajuntaisesti pelkään sitä, että epäonnistun ja yrittämiseen kulunut aika haihtuu ilmaan niin kuin se kivennäisvesi siellä Saharassa. Niinpä minä elän virtuaalielämää oman pääni sisällä ja kuvittelen, millaista elämää eläisin sitten kun jumala tulee odotushuoneeseen, avaa minulle oven ja sanoo: "ole hyvä kultaseni, tästä se nyt alkaa". 

Tervetuloa tähän kauniiseen sunnuntaiaamuun. Minä olen Selma. Hei Selma. Ja minulla on ongelma.

Kaikella rakkaudella,

S

Herra Tolkien

Kuvat kalastin pinterestistä, linkit kuvateksteissä.