Haruki Murakamin kirjan 1Q84 kaksi ensimmäistä osaa veivät minua ihan 6-0. En tosin vieläkän tiedä, pidänkö tarinasta vai en, mutta ehkä se ei olekaan niin oleellista kuin olen aina ajatellut. Oli päiviä, etten olisi halunnut lukea teosta, mutta en kertaakaan aikonut jättää sitä kesken. Siinä oli jotain niin kieroa ja kiehtovaa, että minun oli yksinkertaisesti saatava tietää, mihin se kaikki johti.
jos et ymmärrä ilman selitystä, et ymmärrä myöskään selityksen kanssaNäin sanoi kirjan toisen päähenkilön isä. Jos tarinaa oli muuten vaikea myötäelää, niin ainakin hahmot olivat useinmiten ihan yhtä kuistilla kuin minä.
En osaa selostaa mitenkään järkevästi, mistä teos kertoo (ja itselläni on vielä kolmas osa lukematta), mutta en ainakaan suosittele jättämään väliin, jos yhtään kiinnostaa. Murakamin tyyli on omalaatuinen ja jännä kuin outo japanilainen karkki, mutta myös hyvin helppolukuinen.
Ciao, nyt menen maalaushommiin.
Selma
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti