Minä heittäydyin hulluksi, enkä hakeutunut palkkatyöhön. Suoraan sanottuna olen kauhuissani, sillä en tiedä, osaanko olla huolehtmatta huomisesta. Päätös oli kuitenkin tarkkaan harkittu. Totesin, että jos joskus voi lapsuuden jälkeen viettää rokulikesän, niin sen aika on nyt. Syksyllä odottaa varma paluu koulun, ilmaisen lounaan ja opintotukien ääreen. Nou hätä.
En minä aio koko kesää riippumatossa viettää. Näette sitten.
Uida aion niin paljon että kaulaani kasvaa kidukset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti