turnin' 20 (anyway)

Minä olen kirjoitellut jo pari viikkoa tekstiä työotsikolla turnin' 20, mutta jokin siinä on tuntunut hirveän raskaalta. Sen piti olla syntymäpäiväni superjulkaisu, minulta lahja maailmalle, syvästi vuosien täyttämisen tuntemuksia ruotiva teksti, mutta tässä minä olen, syntymäpäiväni aamuna, eikä valmista ole.

Se on ironista, sillä siitä se olisi kertonut. Keskeneräisyydestä, ajan tuhlaamisesta, häpeästä. kerron siitä näin: jättämällä sen teksin ja aikakauden taakseni (ehkä palaan siihen joskus, ehkä) minä paradoksaalisesti menen eteenpäin. Sillä aika tekee niin niin vääjäämättä ja minä sen mukana, saavutin minä siinä ajassa jotain tai en, mitä se sitten tarkoittaakaan.

Minä sanoin eilen ystävilleni kaiken, mitä sanottavaksi piti saada. Joko puhuminen tulee helpommaksi tai minä olen oppinut. On aika olla itsevarmempi.

Onnittelen itseäni päätetystä vuosikymmenestä, heitän sen kunniaksi rinkan selkään ja lähden peukku pysyssä kohti Kuusamoa, sinne poluille pohtimaan ja hengittämään uusilla parikymppisen keuhkoillani. Täältä tullaan trangiasafka, yöt riippumatossa ja Roosan kantapäät edelläni polulla.

Täältä tullaan syksy. Mitä kaikkea pidätkään sisälläsi.

Selma