Syyskuun kirja oli Jonathan Carrollin Naurujen maa. Kuvassa näkyy Joensuun kulttuurikahvila Laiturin teekuppi ja sohva. Kävin muutama viikko sitten hengailemassa siellä ja viimeviikolla osallistuin uusien vapaaehtoisten iltaan. Kahvila on Joensuussa vanhassa asemarakennuksessa ja sisään kuuluvat junien kuulutukset, tarjolla on vegaanisia herkkuja ja meininki on ihanan rento. Haaveilen aina vaan työstä kahvilassa, joten satunnaiset viikonloppuvuorot ehkä helpottaisivat tuskaani.
Takaisin Naurujen maahan vielä hetkeksi. Kiitos ensinnäkin Tarulle vinkistä! Kirja piti otteessaan ja kerronta oli mielikuvituksellista ja mukaansa tempaavaa. Itselläni oli kuitenkin jokin henkilökohtainen ongelma päähenkilöä kohtaan, joten en ottanut kirjaa omakseni. Se oli hyvää viihdettä, vaikka taitaa olla aikaväärin sanoa kirjasta niin.
Lokakuu alkoi sanoilla "nainen juoksi häntä kohti". Kyseessä on Riikka Pulkkisen ylistetty teos Totta, jonka nyt viddoin kannoin kirjastosta kotiin. (Kyllä, isä, luen sen Seitsemän veljestä vielä joskus.) En muista milloin olen viimeksi lukenut suomalaista tuotantoa ja sitä olenkin ajatellut painottaa kirjavalinnoissani enemmän tai vähemmän. Menin ihan kupliksi, kun hesari joskus viime vuonna teki listan olikonhan se nyt finlandiapalkituista teoksista, vai sen vuoden ehdokkaista. Tuli sellainen olo, että täytyisi lukea ne kaikki. Eläköön suomalainen sanataide!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti