Haluaisin merkitä sen kaiken jollakin tavalla. Haluan nähdä sen virstapylvään, jonka olen ohittanut, konkretisoida sen. Ja tietyllä tavalla, niin kuin mikään ei jää oikeasti vain yhteen aikaan, haluan sen seuraavan minua ja kuuluvan myös tulevaan.
Se jokin yhdistäisi kaikki ajat: eilisen, tämän päivän ja huomisen. Katso taaksepäin lempeydellä, tähän paikkaan hyväksyen ja huomiseen luottaen siihen, että elämä kantaa ja kaikki järjestyy.
Muste.
Tatuointi oli ilmiselvä valinta. En edes ajatellut korua tai mitään vastaavaa. Omaa puuta harkitsin, mutta minun viherkämmenilläni se kuolisi ja olisi sittä paitsi sidottuna yhteen paikkaan. Ajatus syntyi pikkuhiljaa itsekseen, mutta piirtynyt varmana kuin vuori. Minä tiedän, mitä minä haluan ja tämä tuntuu välttämättömältä. En ole vain hankkimassa nättiä kuvaa, se on oikeastaan toisarvoista.
Tatuoinnin hankkimisessa on kuitenkin omat logistiset ongelmansa: pitää löytää se oikea taiteilija ja aikaikkuna, jolloin ei tarvitse hikoilla joka päivä niin kuin Niagaran putous. Siihen asti katselen ilataisin näitä inpiskuvia:
 |
| Lisää kauniin minimalistisia tatuointeja |
 |
| Lähde: etsy |
 |
| Lähde |
Rauhallista viikonloppua!
Selma
Iina & Albert: This lionhearted girl is going to have her mark.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti