jäähyllä

Yleisö kohahataa, kun alivoimalla pelaavan joukkueen uusi tulokas ajellaan poikittaisellla päin pleksilasia. Pelaaja katoaa pukuhuoneeseen, mutta ei aika hänen takiaan pysähdy. Peli jatkuu.

Minä olin jo ihan viime viikon vauhdeilla taklaamassa seuraavaa, mutta heräsin eilen kirvelevään kurkkukipuun. Hiljensin vauhtia. Kun tänään aamulla tallustin portaat alas kähisin kämppikselle, ettei tämä ole nyt kuolemansairas, mutta kiire parantua on sen verran suuri, että kahlitsen itseni termospullon, läppärin ja Oneironin kanssa sohvaan - ainakin puoleksi päivää. Helvetti. Tsemppiä kaikille syyssairastelijoille! Lapsena olin tuskin koskaan sairas, itseasiassa joskus toivoin, että olisi ollut vähän kuumetta, niin olisi voinut jäädä arkipäiväksi yksiin kotiin katsomaan piirrettyjä ja syömään jäätelöä - vaikka todellisuudessa, kun joskus oli kipeänä, piti juoda mummonmehua oksetukseen asti, kellon viisarit matelivat, yökkäri haisi taudille ja telkkarista tuli vain ostos-tv.

Vinkkini mukavaan (tai edes vähän mukavampaan) sairasteluun (tai miksei hitaaseen vapaapäivään)

1. Ruoka & Juoma
 Sairas ihminen saa syödä mitä vain mieli tekee, toistan: mitä vain, sillä keho käyttää ravinnon parantumiseen ja todennäköisesti sinun tekee mieli juuri sitä, mistä juuri sinulle on hyötyä. On kuitenkin taudinkuvia, jolloin ei tee mieli syödä, eikä esimerkiksi koirani syö ikinä sairaana mitään. Silläkin on funktionsa: kun kehon ei tarvitse sulatella ruokaa, se voi keskittyä taudin häätämiseen. Juoda kuitenkin pitää, oli mikä oli. Tee, kuuma ja haalea vesi, mehut, kaakao, liemet ja keitot, limppari - mitä vain. Muista valkosipuli, inkivääri ja hunaja. Try it all.

2. Leffat
Hankkiuduin minimalismisointiprojektissani eroon lähes kaikista DVD-elokuvistani. Maailmanloppua varten säästin kuitenkin kolme vitaalia: Taru Sormusten Herrasta-boksi (ekstrat!), Ylpeys ja ennakkoluulo, P.S. Rakastan sinua. Minulla ei ole netflixiä (eikä tule, sillä itsehillintäni hyvän sarjan säästelemiseen on onneton), eikä yle areenassakaan ole aina juuri sopivia filmejä, joten nämä kolme tulevat kulkemaan kanssani muutosta toiseen. Mikä on sinun turvaelokuvasi? Disney-animaatiot? Hayao Miyazakin elokuvat?

(Nyt bongasin Areenasta Tulikärkästen haudan.)

3. Kirja
Jos jaksaa pysyä hereillä, kannattaa lukea loppuun kirja, joka on ollut kesken puoli vuotta. Lue se.
Jos jaksaa kävellä kirjastoon tai aulis ystävä voi tehdä sen puolestasi, voisin suositella muun muassa seuraavia:

Fantasiaa (sopii kuin punainen nenä räkäiseen päähän)
J.R.R. Tolkien - Hobitti
J.K. Rowling - Harry Potter
Astrid Lindgren - Ronja Ryövärintytär, Veljeni Leijonamieli

Historiallista fiktiota
Anthony Doerr - Kaikki se valo jota emme näe
Markus Zusak - Kirjavaras

Tietokirjallisuutta
Matkakirjoista (joissa on upeat kuvat!) esimerkiksi Kari Poppis Suomelan Pohjois- ja Etelänapa-kirjat sekä Madventuresien hauskat julkaisut. Mikä sen parempaa kuin sängynpohjalta kadota maapallon syrjäisimpiin kolkkiin?
Itse pidän jostain syystä myös inspiroivien keittokirjojen selailusta, varkisnkin jos ruokahalu on ollut taudin takana kadoksissa. Kausiruokaa, Vege!, Sandron keittokirja - näitä plärätessä tulee todennäköisesti nälkä.

Tärkeintä on ettei kirja ole liian synkkä tai raskas lukea. Ei kuitenkaan haittaa, jos se sylissään nukahtaa. Katso kohta 6.

4. Sairastamisasema
Sänky tai sohva, jolla retkottaessa kaikki tarvittava on käden ulottuvilla. Simple as that.

5. Happi
Avaa ikkuna hetkeksi, käy tohveleissa pihalla, kävele korttelin ympäri.

6. Nuku. Auttaa varmasti ja aikakin menee mukavammin.

+ Minä jakelen täältä vain sympatiaa; jos olet sairas, mene lääkäriin.

Eiköhän me näillä nyt pärjätä. Ehkäistään, jos pystytään, mutta sairastetaan sitten mukavasti jos niikseen.

Selma

PS. Albert: I know you speak amazing Finnish nowadays, but here's for you briefly: Being sick sucks. 

jos et ymmärrä ilman selitystä, et ymmärrä myöskään selityksen kanssa

Kiitos vain.

Haruki Murakamin kirjan 1Q84 kaksi ensimmäistä osaa veivät minua ihan 6-0. En tosin vieläkän tiedä, pidänkö tarinasta vai en, mutta ehkä se ei olekaan niin oleellista kuin olen aina ajatellut. Oli päiviä, etten olisi halunnut lukea teosta, mutta en kertaakaan aikonut jättää sitä kesken. Siinä oli jotain niin kieroa ja kiehtovaa, että minun oli yksinkertaisesti saatava tietää, mihin se kaikki johti.

jos et ymmärrä ilman selitystä, et ymmärrä myöskään selityksen kanssa

 Näin sanoi kirjan toisen päähenkilön isä. Jos tarinaa oli muuten vaikea myötäelää, niin ainakin hahmot olivat useinmiten ihan yhtä kuistilla kuin minä.

En osaa selostaa mitenkään järkevästi, mistä teos kertoo (ja itselläni on vielä kolmas osa lukematta), mutta en ainakaan suosittele jättämään väliin, jos yhtään kiinnostaa. Murakamin tyyli on omalaatuinen ja jännä kuin outo japanilainen karkki, mutta myös hyvin helppolukuinen.

Ciao, nyt menen maalaushommiin.

Selma

kuulumisia kansien välistä

Syyskuun kirja oli Jonathan Carrollin Naurujen maa. Kuvassa näkyy Joensuun kulttuurikahvila Laiturin teekuppi ja sohva. Kävin muutama viikko sitten hengailemassa siellä ja viimeviikolla osallistuin uusien vapaaehtoisten iltaan. Kahvila on Joensuussa vanhassa asemarakennuksessa ja sisään kuuluvat junien kuulutukset, tarjolla on vegaanisia herkkuja ja meininki on ihanan rento. Haaveilen aina vaan työstä kahvilassa, joten satunnaiset viikonloppuvuorot ehkä helpottaisivat tuskaani.

Takaisin Naurujen maahan vielä hetkeksi. Kiitos ensinnäkin Tarulle vinkistä! Kirja piti otteessaan ja kerronta oli mielikuvituksellista ja mukaansa tempaavaa. Itselläni oli kuitenkin jokin henkilökohtainen ongelma päähenkilöä kohtaan, joten en ottanut kirjaa omakseni. Se oli hyvää viihdettä, vaikka taitaa olla aikaväärin sanoa kirjasta niin.

Lokakuu alkoi sanoilla "nainen juoksi häntä kohti". Kyseessä on Riikka Pulkkisen ylistetty teos Totta, jonka nyt viddoin kannoin kirjastosta kotiin. (Kyllä, isä, luen sen Seitsemän veljestä vielä joskus.) En muista milloin olen viimeksi lukenut suomalaista tuotantoa ja sitä olenkin ajatellut painottaa kirjavalinnoissani enemmän tai vähemmän. Menin ihan kupliksi, kun hesari joskus viime vuonna teki listan olikonhan se nyt finlandiapalkituista teoksista, vai sen vuoden ehdokkaista. Tuli sellainen olo, että täytyisi lukea ne kaikki. Eläköön suomalainen sanataide!

Minähän en lue - ajatuksia lukemisesta

Olen tunnistautunut lukutoukaksi. Minä rakastan kirjoja, kirjakauppoja ja kirjastoja. Vanhojen kirjojen tuoksua, kirjainten sievää fonttia, kansikuvia. Tykkään lukea arvosteluja ja takakansia. Ennen kaikkea minä rakastan hyvää tarinaa, jota vie mennessään rivien väliin. Kerään vinkkejä ja kokoan listoja muistikirjoihin, puheineen ja kaiken maailman lappusille laukkujen pohjille.

Yksi juttu. Minä en lue.

Tai luen, mutta en niin paljon, kuin oikean Lukutoukan pitäisi arvonimensä ansaitakseen. Nuo muut ulkoiset kriteerit täytän ihan hyvin, mutta usein on pitkiä aikoja, jolloin en ole kääntänyt sivuakaan. Lisäksi minusta tuntuu, etten ole kiovin sivistynyt lukija, kun en ole koskaan lukenut niitä oikeita kirjoja, niitä, joita jokaisen vähääkään itseäänkunnioittavan kirjaihmisen tulisi.

Olin sangen lupaava lapsi ja teinikin vielä (vaikka luin paljon silloin, käytin aikani samojen sarjojen uudelleen ja uudelleen lukemiseen), mutta  lukiossa aikaa oli vaikea löytää. Bussissa olin usein niin väsynyt, että nukahdin kirja käteen.

Olen enemmänkin kirjahiiri: nakerran kirjojen ja koko kirjallisuuden alan reunaa, mutta siihen se sitten jää. Tämä oli viikon paljastus. Huu.

Peli on kuitenkin kaikkea muuta kuin pelattu, etenkin, kun lukeminen on sellainen harrastus,  joka voi jatkua siitä ensimmäisestä aapisesta hautaan saakka. Se on aika hyvin se.

Reissukirjan viimeinen sivu

Mitä sitten ovat ne kirjat, joita kaikkien itseään kunnioittavien lukutoukkien tulisi lukea? Ei mitään hajua. Tai on hajua, mutta mistäs aloitat.

Minä aloitan Siri Hustvedtin teoksesta Kaikki mitä rakastin, (jonka mukaan yksi suosikkiblogini on nimetty), joka lähti mukaani pienestä sievästä antikvariaatista Vallilasta viimeviikolla. Menen ihan pöhköksi korkeiden kirjapinojen ja huojuvien hyllyjen keskellä, mutta sain pidettyä pääni viileänä ja ostin sen lisäksi vain kaksi muuta kirjaa. Olin sitä paitsi menossa mummolle kylään ja ajattelin, että hyvällä tuurilla näistä on yksi sellainen, jota hän ei ole lukenut. Yks sulle, kaks mulle, mummi!

Kirja aloittaa projektini k/kk eli kirja kuukaudessa. En halua sen enempää suunnitella, mitä kirjoja tulen lukemaan, joten valitsen kylmän viileästi seuraavan niiltä pitkiltä listoiltani fiiliksen mukaan tai menen kiireettömästi kirjastoon vaeltamaan. (Tosin silloin on aina vaarana se, että mukaan lähtee torni. Lukiossa tein sitä, että raahasin laukuittain kirjoja kotiin ja takaisin kirjastoon ilman että olin lukenut niistä takakantta enempää. Masensin itseäni. :D) En halua haukata liian suurta palaa tai varsinkaan stressiä tästä, päin vastoin. Yksi kuukausi on hyvä aika lukea kirja kuin kirja ja lyhyemmän kanssa voi vähän pihistää pidemmälle. Nämä deadlinet ovat vain itselleni, ikään kuin muistutukseksi. Että jos ei pysty, niin ei pysty.

Ei ole vuodenaikaa, joka olisi toistaan parempi lukuhommille, mutta syksy on hirveän hyvä! Siinä on se melankolinen fiba, joka sopii hyvin yhteen nahkalaukkujen, neuleiden, teen ja kellastuneiden sivujen kanssa. Minun koululaukkuni on täynnä treenikamoja, mutta jos sinä raahat omassasi koulukirjoja, sujauta mukaan lastia keventämään yksi hyvä kirja, jonka avaat mielelläsi.

Omia lemppareitani syksyyn ovat Ruohometsän kansa, Torey Haydenin kirjat ja Hobitti - oh, ja tietenkin Harry Potterit, mutta niissä meneekin koko syksy!

Mitkä kirjat ovat sinun mielestäsi niitä, jotka jokaisen tulisi lukea?

Selma