tiistai 30. kesäkuuta 2015
jalkojen alla maa
Latasin taannoin instaan kollaasin jaloistani ottamista kuvista ja mukana tekstin tyyliin: "It seems that I'm more interested in my feet than my face".
Se on ihan totta. (Puhelimessani ei ole myöskään etukameraa ja näytän täydeltä dorkalta posettaessani eteisen peilin edessä. Heh.)
Jalkani ovat lempikehonosani, vaikka tietty ketään ei saisi suosia. Ei niissä koivissa taida olla mitään ihmeellistä tai viehättävää -päinvastoin. Tavalliset räpylät. Lyhyt ja leveä jalkaterä. Kuivat kantapäät ja kovettumia päkiöissä. (Kerran kylläkin eräissä teatteritreeneissä Brendan tökki jalkapohjiani. "Näissä tanssijan jaloissa on sitä jotain.") Aina vähän sängellä. En handlaa korkeaa relevétä ja kävelen mieluummin hasbeeneissäni kuin miljoonan taalan kymppikoroissa. Tai oikeastaan vielä mieluummin lenkkareissa tai ilman kenkiä (haluisin kokeilla sellaisia paljasjalkakenkiä!)
Mutta ne vievät minua paikkoihin, korkealle ja kauas, ja kertovat kun väsyttää. Minä juurrun jalkojeni kautta tähän maailmaan. Juurrun alaspäin ja kasvan ylöspäin. Tanssin.
Rakastan kävellä ilman kenkiä ja metsässä juoksenkin paljain jaloin. Kirmaaminen sateen pehmentämällä pururadalla ja sen jälkeinen hykerryttävä kihelmöinti jalkaterissä on parasta, mitä tiedän. Saan siitä sen tunteen, jota kaipaan lapsuudesta. Tiedättehän, sen, jossa unohtuu hetkeen, eikä mikään muu ole tärkeämpää.
Kevät on tullut, kun voi työntää varpaat multaan, kesällä kahlataan nurmikossa ja rantavedessä. Taas se ihana kutitus, kun talvella juoksee saunasta lumihankeen, pyörii ja kiljahtelee ja säntää takaisin saunaan ja nostaa jalat ylös.
Vitsi näitä meidän kehoja. Nyt tekisi mieli kirjoittaa käsistä, nenistä ja keuhkoista - ja bodyworlds-näyttelystä! Mikä kehonosa on sinulle se kaikista merkityksellisin? Mitä ilman et tulisi toimeen?
Puss och kramar
sunnuntai 28. kesäkuuta 2015
torkut ja terkut auringon alta
Eilinen lauantai oli paras vuorokausi pitkään aikaan. Käytin sen tehokkaasti heräämällä kahdeksalta ja skippaamalla nukkumaanmenon. Vaikka nukuin aamulla pommiin ja myöhästyin töistä, mikä yleensä aiheuttaa sellaisen tipahtaneen olon koko päiväksi, ei loppupäivä olisi voinut mennä toisin paremmin. Kiitollinen olo.
Vinkkini maailman parhaaseen päivään.
1. Herää aikaisin, jos et herää siihen, että joku ryntää huoneeseesi huutaen "Eiks sun työt alkanu 5 minuuttia sitten?!" suosittelen rauhallista heräilyä, teetä, venyttelyä, piipahdusta ulos ja kunnon aamupalaa.
2. Sitten kannattaa jo ryhtyä hommiin (huom. tämä on yksi maailman paras päivä, siinä toisessa ei vaihdeta yöpukua pois koko päivänä). Mene töihin tai tai tee joku projekti kotona.
3. Lataa hetkinen
4. Antaa palaa
Kirjoitin aikaisemmin kavereiden näkemisestä, no. Eilen lähdin rinkkani kanssa kotoa ja tumpsautin sen jo pian maahan ystäväni Amandan luona, söin päivän toisen jäätelön ja tsiigattiin Amandan äipän riparikuvista kasarimuotia. (Niitä sporttiaurinkolaseja lukuunottamatta tyypit oli ihan hipstereitä.)
Sitten menin Roosan luo Helsinkiin ja ihastuin Munkkiniemeen, kävimme Seurasaaressa uimassa ja tehtiin kahden aikaan parhaita vohveleita joita olen ikinä syönyt.
Bussi Turkuun lähti viideltä, niin tuntui turhalta mennä nukkumaan. Kortinpeluu oli hauskaa väsymyshiprakassa. Hävisin kaikilla kierroksilla. Nukahdin heti bussissa ja Turussa taapersin lähes suoraan laivaan. Menin nukkumaan jet lagiani aurinkokannelle. Makasin kuin mursu auringossa. Oli lämmin kunnes tuli kylmä. Ostin pastilleja ja liimasin ahterini ikkunalaudalle.
Vilkutan purjeveneelle.
Minun piti kirjoittaa matkustamisen ekologisuudesta ja eettisyydestä, mutta olemme ehkä molemmat nyt sitä mieltä, että huomenna sitten.
Selma
Vinkkini maailman parhaaseen päivään.
1. Herää aikaisin, jos et herää siihen, että joku ryntää huoneeseesi huutaen "Eiks sun työt alkanu 5 minuuttia sitten?!" suosittelen rauhallista heräilyä, teetä, venyttelyä, piipahdusta ulos ja kunnon aamupalaa.
2. Sitten kannattaa jo ryhtyä hommiin (huom. tämä on yksi maailman paras päivä, siinä toisessa ei vaihdeta yöpukua pois koko päivänä). Mene töihin tai tai tee joku projekti kotona.
3. Lataa hetkinen
4. Antaa palaa
Kirjoitin aikaisemmin kavereiden näkemisestä, no. Eilen lähdin rinkkani kanssa kotoa ja tumpsautin sen jo pian maahan ystäväni Amandan luona, söin päivän toisen jäätelön ja tsiigattiin Amandan äipän riparikuvista kasarimuotia. (Niitä sporttiaurinkolaseja lukuunottamatta tyypit oli ihan hipstereitä.)
Sitten menin Roosan luo Helsinkiin ja ihastuin Munkkiniemeen, kävimme Seurasaaressa uimassa ja tehtiin kahden aikaan parhaita vohveleita joita olen ikinä syönyt.
Bussi Turkuun lähti viideltä, niin tuntui turhalta mennä nukkumaan. Kortinpeluu oli hauskaa väsymyshiprakassa. Hävisin kaikilla kierroksilla. Nukahdin heti bussissa ja Turussa taapersin lähes suoraan laivaan. Menin nukkumaan jet lagiani aurinkokannelle. Makasin kuin mursu auringossa. Oli lämmin kunnes tuli kylmä. Ostin pastilleja ja liimasin ahterini ikkunalaudalle.
Vilkutan purjeveneelle.
Minun piti kirjoittaa matkustamisen ekologisuudesta ja eettisyydestä, mutta olemme ehkä molemmat nyt sitä mieltä, että huomenna sitten.
Selma
keskiviikko 24. kesäkuuta 2015
Ota silmä käteen ja katso
Hej alla.
Palasin eilen iltapäivällä töihin parin päivän vapaan jälkeen. En enää edes halua katsoa kesän alussa tekemiini to-do-listoihin. Voi kyllä, olisin halunnut kyllä opetella soittamaan pianoa ja tavata kaikkia kavereitani, mutta jotenkin olen tällä hetkellä todella uupunut kaikenlaiseen suorittamiseen. Vapailla olen nyt tehnyt asioita rauhassa ja sitä mukaa, kun ne tulevat vastaan. Voi olla, että taas kesän lopussa pidän itseäni ihan saamattomana. Ystäviä haluaisin kovasti, mutta ne parhana vieköön a) asuvat kaukana b) ovat aina töissä, silloin kun minä olen vapailla.
Siispä eilen aamulla ummistin silmäni vielä tunnin pituiseksi hetkeksi ja leipaisin sitten banaanileivän (banaania taas, haha, koska sitä nyt sattuu olemaan kotona paljon), josta tuli oikeastaan banaanipuuro. Mikäs siinä, hyvää oli. Juliakin tykkäsi. (Päivän sosiaalinen hetki 1/1.)
Kesän eksoottiseksi matkakohteeksi olen valinnut Ruotsin. Kaikki oli niin epävarmaa pitkälle kevääseen, joten en uskaltanut varata mitään matkaa ja nyt kesällä hinat ovat pompanneet pilviin. Oikeastaan olen tosi innoissani tästä pikku reissustani; viivyn pari päivää Tukholmassa, pari Gotlannissa ja pari Nynäshamnissa. Low-budjet reissuun kuuluu 55 euron laivalippu ja couchsurffaamista, jota en ole tehnyt ikinä ennen. Pakko sanoa, että jännittää vähän myös. Lähempänä sunnuntaita varmasti kokoajan enemmän. Ei pelkästään edes se, että matkalla tapahtuisi jotain kauheaa, vaan enemmänkin se, etten osaa matkailla.
En ole sellainen rämäpäinen seikkailija, jollainen joissain unissani haluaisin olla. En osaa sanoa, tulisiko minusta edes sellaista, vaikka kuinka reissaisin. Matkusstaminen kiinnostaa, mutta minulla ei ole tullu siihen sellaista kuumetta, pakottavaa tunnetta, jonka moni varmasti tunnistaa. Molemmat isosiskoni ovat sellaisia hc-matkaajia, ja joskus harmittelen, etten ole samanlainen. Mietin myös haluanko reissata ylipäätään sen takia, koska yritän matkia heidän askeliaan. Olen vastannut itselleni, että haluan matkustaa siksi, että a) haluan nähdä paikkoja ja oppia kulttuureista ja b) haluan nähdä itseni: miten matka vaikuttaa minuun, miten selviän, mitä löydän, miten kasvan. Ja vain matkaamalla minulle selviää, olenko matkaaja. (Sama logiikka siis kuin sen Outokummun kanssa.)
En koe, että minulla olisi toistaiseksi mitään sen ihmeempiä elämän neuvija annettavana kenellekään, mutta tämän haluan sanoa:
Kun et tiedä mitä teet, kuka olet, mistä pidät, mitä haluat, niin mene ja katso.Vastaukset harvoin löytyvät vain pohtimalla (voi luoja, minä tiedän, sillä olen sellainen vatvoja, että!) ja aina siihen ajatusmyllyyn tarvistee vähän vettä, jota pyörittää.
Vaikka olen usein kryptinen runoilijatyyppi, tykkään melkein vielä useammin selkeistä ranskalaisista viivoista, pampuloista, sydämistä ja alleviivauksista. Elämästään voi tehdä samanlaisia muistiinpanoja, kuin historiantunnista - kyllä, neonkeltainen alleviivaustussi on sallittu!
esimerkiksi:
Minä olen
-Selma
- ... ja tästä kohdasta eteenpäin alkaa mennä tosi vaikeaksi
Minä pidän (tämä voi olla helpompi)
- eläimistä
- hyvästä ruuasta
- luonnosta
- kauniskantisista muistikirjosta
- jne.
Selma
Palasin eilen iltapäivällä töihin parin päivän vapaan jälkeen. En enää edes halua katsoa kesän alussa tekemiini to-do-listoihin. Voi kyllä, olisin halunnut kyllä opetella soittamaan pianoa ja tavata kaikkia kavereitani, mutta jotenkin olen tällä hetkellä todella uupunut kaikenlaiseen suorittamiseen. Vapailla olen nyt tehnyt asioita rauhassa ja sitä mukaa, kun ne tulevat vastaan. Voi olla, että taas kesän lopussa pidän itseäni ihan saamattomana. Ystäviä haluaisin kovasti, mutta ne parhana vieköön a) asuvat kaukana b) ovat aina töissä, silloin kun minä olen vapailla.
Siispä eilen aamulla ummistin silmäni vielä tunnin pituiseksi hetkeksi ja leipaisin sitten banaanileivän (banaania taas, haha, koska sitä nyt sattuu olemaan kotona paljon), josta tuli oikeastaan banaanipuuro. Mikäs siinä, hyvää oli. Juliakin tykkäsi. (Päivän sosiaalinen hetki 1/1.)
Kesän eksoottiseksi matkakohteeksi olen valinnut Ruotsin. Kaikki oli niin epävarmaa pitkälle kevääseen, joten en uskaltanut varata mitään matkaa ja nyt kesällä hinat ovat pompanneet pilviin. Oikeastaan olen tosi innoissani tästä pikku reissustani; viivyn pari päivää Tukholmassa, pari Gotlannissa ja pari Nynäshamnissa. Low-budjet reissuun kuuluu 55 euron laivalippu ja couchsurffaamista, jota en ole tehnyt ikinä ennen. Pakko sanoa, että jännittää vähän myös. Lähempänä sunnuntaita varmasti kokoajan enemmän. Ei pelkästään edes se, että matkalla tapahtuisi jotain kauheaa, vaan enemmänkin se, etten osaa matkailla.
En ole sellainen rämäpäinen seikkailija, jollainen joissain unissani haluaisin olla. En osaa sanoa, tulisiko minusta edes sellaista, vaikka kuinka reissaisin. Matkusstaminen kiinnostaa, mutta minulla ei ole tullu siihen sellaista kuumetta, pakottavaa tunnetta, jonka moni varmasti tunnistaa. Molemmat isosiskoni ovat sellaisia hc-matkaajia, ja joskus harmittelen, etten ole samanlainen. Mietin myös haluanko reissata ylipäätään sen takia, koska yritän matkia heidän askeliaan. Olen vastannut itselleni, että haluan matkustaa siksi, että a) haluan nähdä paikkoja ja oppia kulttuureista ja b) haluan nähdä itseni: miten matka vaikuttaa minuun, miten selviän, mitä löydän, miten kasvan. Ja vain matkaamalla minulle selviää, olenko matkaaja. (Sama logiikka siis kuin sen Outokummun kanssa.)
En koe, että minulla olisi toistaiseksi mitään sen ihmeempiä elämän neuvija annettavana kenellekään, mutta tämän haluan sanoa:
Kun et tiedä mitä teet, kuka olet, mistä pidät, mitä haluat, niin mene ja katso.Vastaukset harvoin löytyvät vain pohtimalla (voi luoja, minä tiedän, sillä olen sellainen vatvoja, että!) ja aina siihen ajatusmyllyyn tarvistee vähän vettä, jota pyörittää.
Vaikka olen usein kryptinen runoilijatyyppi, tykkään melkein vielä useammin selkeistä ranskalaisista viivoista, pampuloista, sydämistä ja alleviivauksista. Elämästään voi tehdä samanlaisia muistiinpanoja, kuin historiantunnista - kyllä, neonkeltainen alleviivaustussi on sallittu!
esimerkiksi:
Minä olen
-Selma
- ... ja tästä kohdasta eteenpäin alkaa mennä tosi vaikeaksi
Minä pidän (tämä voi olla helpompi)
- eläimistä
- hyvästä ruuasta
- luonnosta
- kauniskantisista muistikirjosta
- jne.
Selma
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)