how to: ostan vessaharjan

Ihan hilkulla, ettei mene hulluksi tämä muuttotohina. Vaikka olen innoissani, niin onhan tämä nyt jotenkin tosi absurdia. On niin paljon muistettavaa ja järjesteltävää ja suurin osa on oikeasti vielä niitä tärkeitä ja vakavia asioita. Onneksi en ole sentään ostamassa asuntoa tai rakentamassa taloa. Voi sitä paperihelvettiä!

En niinkään stressaa tavaroiden hankkimisesta, sillä aika vähällä pääsee aika pitkälle ja vessaharjan voi ostaa sitten kun sitä tarvitsee. Olen tuumaileva harakka pesänrakentamisen suhteen. Vaatekaappini ja asuinsijani kuuluvat samaan kategoriaan, ne ovat aina kesken ja rakentuvat ajan kanssa. En haua ostaa valmista, vaan palasia sieltä täältä. Aion mennä astoiden sun suiden purnukoiden perässä kirpputoreille  ja koota pöytäni ympärille roskalavojen sinkkutuolit. Mieleni muuttuu niin usein, etten koskaan uskaltaisi valita yhtä astiastoa! Tänään haluan juoda teeni sammiosta, huomenna ehkä pikkusormi pystyssä sievästä kupposesta.

Tällä hetkellä sekä yritän tehdä joitain hankintoja, että hankkiutua tavaroista eroon. Tässä on noussut nopeutensa ja kätevyytensä esiin facebookin kierrätysryhmät, sekä tori.fi. Olen esimerkiski ostanut ja myynyt lähestulkoon kaikki lukiokirjani niiden kautta. Olen säästänyt arviolta satoja euroja. Palaamme ikiaikaiseen vaihtotalouteen, kun kahvipaketti ja leivänpaahdin vaihtavat omistajaa. Se on mukavaa se. Perinteiset kirpputorit ja kierrätykeskukset ovat edelleen lemppareitani,  etenkin vaatteita ostan mieluummin, kun voin mallata ja hiplata kangasta.

Kirppareilta ja tavaroiden kierrättämiseltä on luojan kiitos kadonnut ituhippimaine. Ei sillä, ituhipit ova omasta mielestäni täysin cool, mutta kaikki eivät ole sitä mieltä. Mutta kun nyt kaikkein viileimmätkin tyypit sekä ostavat, että myyvät kamojaan käytettynä, tulee vihreästä uusi musta. Laskisin myös sievoiseksi bonukseksi sen, että myös selvää pätäkkää tosiaan säästyy luonnon ohella. Oman tyylin ja kodin rakentaminen muuttuu myös huomattavasti kiinnostavammaksi, kuin aarrejahdiksi, kun eteen voi tulla jopa tosi uniikkeja juttuja kun myös sattumalla on sormensa pelissä.

Suurimmaksi pulmakseni tavaroiden karsimisen suhteen osoittautuvat tuunaukseen ja muuhun ompeluun kokoamani vaate- ja kangasvarastot. Muutoin olen hanakka heivaamaan asioita seuraavaan elämäänsä, mutta tämän riepukavalkaadin kohdalla se on haastavaa. (Tietyistä kirjoista en myöskään hevin luovu!) Kun pitelen käsissäni jostain löytämääni ikivanhaa mekkoa tai villapaitaa, se kuiskailee minulle tarinoitaan vuosien varrelta ja mieleeni pulpahtaa sata kuvaa, mitä siitä voisikaan tehdä.

Harmittaa vähän, etten lukioaikana saanut järjestettyä/saanut itseäni järjestämään aikaa ompeluhommilleni. Vaskivuoressa tuli hiihdettyä kolme vuotta verkkareissa ja villasukissa. Vähän arvelen, että sama odottaa Outokummussa, mutta ehkä minulla on amiksen tyttönä aikaa iltaisin. Elättelen toivoa.

Kuvat tämän kesän Ruotsin matkalta ja Tallinan piipahdukselta.

Selma

ps. Kaikille onnea muuttohommin ja vielä ekstrapotku persuksille niille rohkeille, jotka suuntaavat kohti ulkomaita!

pps. Uskollinen lukijani, eli rakas isäni on harmitellut, ettei pysty kommentoimaan juttujani. Onko joku muu kokeillut? Ottakaa minuun yhteyttä, jos tämä on totta, niin yritän selvittää asian.