sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

oman elämäni stunt-nainen

Dalai lama ei ole Emma Salokosken parhaita biisejä, mutta sen romanttiset sanat (mä esimerkiksi pyrin nukkumaan yöllä) kuitenkin sopivat minulle. Tai no, sopivat ainakin joskus.

Toivoisin, etten aina tuntis kaipausta.
sietäisin kysymyksen ilman vastausta.
Kulkisin aina tyynenä kuin dalai lama.
Öisin, yksin valvon kirjoitan tarinoita laulan tanssin juovun luukutan stereoita
vahva kaunis viisas sisukas ja pelkäämätön oon
Kunnes taas
Toivoisin etten olisi niin haavoittuva
sietäisin tätä musertavaa vastuuta
olkoonkin etten aina tietäis ratkaisua


Älä tule paha kakku, tule hyvä kakku. No, kaikkihan sen tietävät, että kuivasta hiekasta koottu kakku ei pysy kasassa. Tämän kömpelön vertauksen oli tarkoitus kuvastaa sitä, että minä en ole valmis astumaan taaksepäin ja sanomaan: tällainen minä olen. Vakavasti ottaen, en usko että kovin moni tuntee itsensä läpikotaisin, mutta henkilökohtaisesti uskon olevani jotenkin hyvin alkutekijöissä - minulla ei ole rutiineja, eikä lempiruokaa. Paljastus, joskus jopa unohdan pestä hampaat - unohdan!

Sen tiedän, että minulla on taipumusta melankoliaan ja teininä lievään  dramaattisuuteen. En ollut niinkään darmaattinen toisiin ihmisiin liittyvissä asioissa, mutta saataoin kirjoittaa yön äidinkielen esseetä, sillä se tuntui maailman tärkeimmältä asialta juuri silloin ja ah, sitä luomisen tuskaa. 

Minulle itsetunto ja itsetuntemus ovat sellaisia hämäriä käsitteitä, jotka menevät niin käsi kädessä, että niitä voisi pitää siamilaisina kaksosina. Muistan, että määritteet niille on annettu yläasteen terveystiedon tunnilla, mutta itselleen ne täytyy kyllä mielestäni määrittää itse. Aika ajoin uudelleen, muuten. Esimerkiksi minä olin itsetuntoni huippumaisemissa yläasteella ja viihdyin erinomaisesti omissa nahoissani. Olin selkeä kuva itselleni. Lukiossa kaikki meni mullin mallin. Tiedän, että yleensä se on toisinpäin. Joka tapauksessa tämä muutos oli tarpeen ja väistämätön; vaikka rakastin itseäni teininä, en herran pieksut haluaisi palata siihen aikaan tai olla ikuisesti neljätoistavuotias itseni. Huh. 

Perusvireeltäni olen luottavainen siihen, että asioita meissä ja maailmassa tapahtuu kokoajan myös huomaamattamme, niin että sen näkee vasta kauempaa. Kuitenkin synkkinä hetkinä minua huolettaa toisinaan oma hitauteni. Asiat, tilanteet ja ihmiset menevät minulta ohi. Aina, kun olen nousemassa junasta tutkailemaan jotain uutta, se nytkähtää taas liikkeelle. Koen, etten ole saavuttanut tai saanut mitään aikaan, minulla ei ole suunnitelmia, ei tavoitteita, eikä unelmia. Tämä on sitä draamaa, jota ei halua päiväsaikaan ajatella, mutta illan tullen muuttuu todeksi. Ja se on totta, minä en tietoisesti pyri tällä hetkellä minnekkään. 

Olisin kaivannut välivuoden juuri näitä asioita selvitelläkseni. Nyt olen lähdössä Outokumpuun ja epäilen, etten taas ehdi ajatella. Minä en pysty moiseen multitaskingiin, että pitäisi ajatella ja opiskella samaan aikaan. Lukiosta minulle jäi vahvasti sellainen fiilis, että jos aloitin jonkun ajatuksen ensimmäisenä vuonna, se ei koskaan ehtnyt loppuunsa. Aivoistani ehkä puuttuu jokin ajattelu-entsyymi.

Toisaalta, myllyyn tarvitaan vettä, enkä olisi kynän, paperin ja teekupin kanssa saanut itseäni kovin pitkälle, luulen. Katsos Selma, maailma on tuolla ulkona ja kynäsi on ikkuna siihen. Outokumpu on minulle näkökulma ja etäisyys. Jokin pala mosaiikkini löytynee sieltä, oli se mikä tahansa. 


Suunnittelu on hieno juttu - jos tietää mitä suunnitella. Minä en esimerkiksi juuri koskaan suunnitellun aineitani, sillä en voinut koskaan tietää, mihin ne minut lopulta johtivat. Siksi en tällä haavaa välittäisi suunnitella elämääni. Kädessäni on kirjava korttipakka ja oletan, että jokainen kortti löytää parinsa ennemmin tai myöhemmin, minun täytyy vain tarjota niille mahdollisuuksia. (Eilen oli esimerkiksi hirveän inspiroiva juttu lehdessä 60 vuotiaasta esikoiskirjailijasta.) Hypättävä siitä junasta toisin sanoen, vaikka vauhdista tuntemattomalle asemalle. 

Selma, oman elämänsä stunt-nainen

P.S Suunnitteilla on pieni novellisarja, jonka ensimmäisen osan postailen tulevalla viikolla!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti