Cool & boho skandinaavi

Emännöin viime perjantaina runokerhoa. Tulin uimasta ja siivosin volat kaakossa. Siirsin huonakaluja vielä kerran. Keitin teetä ja laitoin lämpimät voileivät uuniin. Siihen päivään asti Yrjönkatu oli ollut lähinnä paikka, jossa minä asuin. Oikeastaan koko Outokumpu-jutussa on ollut niin paljon sulateltavaa, joten aivoni käsittelivät monta ensimmäistä viikkoa minun olevan jonkinlaisella kurssilla. Piti toppuutella itseä kaiken innon ja tietotulvan keskellä, että minulla on seuraavat kaksi vuotta aikaa sulatella ja istuttaa itseeni näitä asioita - sekä rakentaa kotia. Ei hätää. Asiat löytävät paikkansa lopulta, tai tajuan, etteivät ne kuulu enää tänne.

Hymyni ei hyytynyt vieraiden lähdettyä; asunto oli muuttunut kodiksi. Olin armeijoineni voittanut sen puolelleni.

Runoillan jälkeiset vibat

Olen viettänyt viimeaikoina (melkein) liikaa aikaa Pinterestissä ja Deko-lehtiä selaillen. Sisustusintoni on noussut ihan uusiin sfääreihin. Olen pitänyt siitä aina paljon ja muotoilu sekä arkkitehtuuri ovat minusta äärettömän kiinnostavia, mutta lukioaikoinan en ollut paljon kotona, puhumattakaan, että olisi ollut aikaa ja jaksamista siirrellä mööpeleitä ja pohdistkella feng suita. (En ole kylläkään siihen vielä tutustunut, mutta olen ajatellut lainaavani kirjastosta kirjan ihan mielenkiinnosta.)

jep

Minua ihan naurattaa välillä, kuinka huoneeni näyttääkään minulta. Se on värikäs ja jokapaikassa on keskeneräistä sälää. Kaikessa kaaoksessaan siellä on myös harmoniaa ja intentio olla joskus vähän coolimpi. Ostin upean vanhan täyskoivuisen pyöreän pöydän ja kaksi tuolia paikalliselta herralta. Väri on upean uniikki myrkyn virheä, mutta keikun kahden vaiheilla, lähteekö maali vai jokin muu elementti, sillä tämä kaikki on jotenkin liikaa. (Niin kuin yksi vieraistani sanoi: "Mä en vielä edes ehtinyt ihailla noita tauluja, kun täällä on niin paljoin kaikkea jännää". Jep, se karsintaprosessi on myös edelleen käynnissä.)

Tästä puhun

Haaveissani nään coolin boheemin skandinaavisen tyylikkään huoneeni, joka on niin ihana ja kutsuva, että huokaisen joka kerta kun avaan oven. Ehkä sitten, kun aika jälleen pakata muuttolaatikot. Kurkatkaa sinne minun Pinterest-kansiooni! Liilat verhot nyt ainakin lähtevät, ehkä vihreä väri sitten, kun voi taas työskennellä ulkona. Äh, en tiedä. Jotain kunnioitusta herättäävää siinä kyllä on. Pitänee vain riisua sitten kaikki muu. Jossain vaiheessa pohdin myös, että maalaisin kaikki puiset huonekalut valkoisiksi, mutta en ehkä sittenkään. Valkoisuus sisustuksessa on kyllä kaunista ja harmoonista, mutta ei ehkä minun juttuni sitten kuitenkaan. Minun juttuni, jos sellaista on, on väreissä, joissa sieluni lepää, kaikki mustan ja valkoisen väliltä, keltainen, oranssi ja sininen (pidän vihreästä, mutta en tiedä, miten pöytä tänne yhdistyy), pidän haaleudesta ja syksyn väreistä, miellyn sellaisiin materiaaleihin kuin puu (pidän myös siitä, että mateliaali syineen kaikkineen näkyy, ja siksi mielipiteeni maalailusta on ristiriitainen), pellava ja villa, luonnonvalo paras valo, kynttilä kakkonen, lukulamppu kolmantena.

Metodini on sama, kuin vaatekaappini (tai oikeastaan piirongin) kanssa. En halua kopioida listaa, jonka kanssa menisin kauppaan ja sitten kaikki olisi valmista. Minä haluan, etsiä, törmätä, löytää ja kokeilla, sekä ennen kaikkea harkita. En halua periaatteesta hankkia juuri mitään uutena. Toisinaan huomaan haaveilevani tostakin tietystä huonekalusta tai muusta, tai että tila olisi vaikkapa jonkin toisen mallinen, mutta noina hetkinä yritän painaa jarrua. Tajuan, ettei vaikkapa Block-valaisin, vaikka upea onkin, ole ratkaisu kaikkeen, tai että tällä tällä tilalla itsellään on valtavat mahdolisuudet. On karsittava tavaraa, pinnailtava lisää kuvia kansiooni, seistävä oviaukossa silmät sirrillään ja liikuteltava kaikkea vielä monta kertaa, ostettava ehkä maalipurkki, ehkä. Ainakin hiomapaperia, ehkä.

Kuva on lavastettu - yleensä tämä kaikki on lattialla ja teekuppeja on vähintään kaksi

Ei hätää. Olen hyvä sietämään keskeneräisyyttä.

Selma

Albert & Iina: I hosted a poetry night and I'm finally feeling like home at my place.