tiistai 1. syyskuuta 2015

ooooommmmm my god


Jooga on yksi "salaisista" harrastuksistani. Siis niin salaisista, että siitä voi kertoa blogissa. Kyllä minä siitä ihan mielelläni puhun, mutta olen kokenut, ettei minulla ole ollut siitä ihan hirveästi sanottavaa. Olen kuitenkin puuhaillut sen parissa kolmisen vuotta vaihtelevalla intensiteetillä, joten nytpä kerron tästä vaietusta joogahistoriastani lyhyesti.

Menin lukion ensimmäisenä syksynä isäni perässä kansalaisopiston sunnuntai-illan hathajoogaan. Tosin yleensä kävi niin, että isä tuli tunnin päätteeksi ravistelemaan minua kevyesti varpaasta. Ohjaajan rauhallinen ääni ja taikasanat "ei ole pakko tehdä mitään" saivat minut ensimmäisen aurinkotervehdyksen jälkeen syventymään kuolleen miehen asentoon.


Sitten jooga-hommelit unohtuivat, joogaish venyttelyä lukuunottamatta. Lukion toisen vuoden keväällä olin kuitenkin niin jumissa ja pöhöttynyt niin henkisesti kuin fyysisestikin, että olin valmis kokeilemaan kaikkea mikä ei vaatisi suuria ponnisteluja. Opin lenkkeilemään, mutta erityisesti takaisin valoon minut veti eräs suklaasilmäinen hymytyttö Teksasista. Hyvät naiset ja herrat, saanen esitellä, youtuben joogakuningatar ja ihan mieletön tyyppi: Adriene (Youtubessa Yoga with Adriene)!



Adrienessa on parasta kaikki. En vain pysty katsomaan mitään muita videoita. Niissä missit pumppaavat jähmeästi hymyillen kliinisissä urheilustudioissa litteitä vatsojaan pikkutopeissa esitellen. Adriene saa mukaansa rennolla tekemisen meiningillä ja valoisalla asenteella. Naisen slogan find what feels good ovat mekein samat kuin ne, jotka saivat minut silloin aikoinaan nukahtamaan, mutta Adrienen kanssa sitoudun siihen omaan harjoitukseeni, etsin hyvää oloa ja tiedän, että se riittää.

Adriene

Tästä innostuneena menin seuraavana jouluna ihan oikealle joogakurssille Helsingin astangajoogakoululle tekemään ihan oikeaa joogaa ihan oikeiden opettajien opastuksella. Se oli paras joululahja, mitä olen koskaan osannut pyytää. Tämä ihan oikea jooga aiheuttaa muuten aika paljon debattia joogapiireissä, pääasiassa siksi, kun joogaopettajaksi voi tavallaan julistaa itsensä käytännössä kuka tahansa jumppaohjaaja ja välillä tuntuu, että hirveän moni haluaisi olla joogaope, ei niinkään joogi. Alkeiskurssin käytyään sitä ollaan menossa jo opettajakurssille. Eri koulukunnilla on omat koulutuksensa ja sertifikaattinsa, joten on ehkä fiksua ottaa asioista itse selvää ja päättää mitä ajattelee. Tänä päivänä minulle oikeaa joogaa edustaa Adrienen find what feels good, mutta käytännössä teen astanga-harjoitusta. Olen oman elämäni joogi ja sen kirjoittaminen tuo hymyn huulilleni. Teen harjoitusta, kausittain en, mutta olen valinnut sen yhdeksi poluistani, jonka uskon kiemurtelevan sieltä kansanlaisopiston liikuntasalissa järjestetyltä kurssilta elämäni loppuun saakka.

Astangan puolesta puhuu sen ikivanha perinne ja selkeä rakenne. Se on varsin hikinen harjoitus ja sitä on helppo lähestyä fyysiseltä kannalta. Olin kerran kyllä hotjooga-tunnilla ja vaikka siitä tuli tavallaan ihan hyvä fiilis, oli se minulle sellaista jumppaamista. Ohjaaja päätti aina lennosta, mikä liike tehdään seuraavaksi. Moinen hötkyily ei kuuluu astangaan ollenkaan. Ensin tehdään surya namaskara (kavereiden kesken aurinkotervehdys) A ja B ja sitten tehdään ensimmäistä sarjaa. Asana seuraa toistaan siinä järjestyksessä, kun joogamestarit menneisyydessä ovat hyväksi todenneet. Kaikkea ei pysty tekemään heti, eikä ole tarkoituskaan ja joitain liikkeitä varten tehdään oheisharjoituksia tai ohjaaja modifioi ne sinulle sopivaksi. Muutoin astangassa ei ole improvisaatiolle sijaa.

Olen ollut taas sellaisessa pöhöttyneessä jumissa, enkä ole vain jotenkin saanut itseäni itsenäisen astanga-harjoituksen pariin, joten ajattelin toisintaa tämän oman polkuni. Adrienella on aivan loistava 30 päivän haaste, 30 days of yoga, jossa kuukauden jokaiselle päivälle on video. Syyskuu mennään sillä. Lokakuussa pistän pystyyn Yrjönkadun Mysoren.

Namaste.

ps. Tämä teksti oli jo eiliselle, mutta netti tökki.

pps. Lähe messiin 30 days of yoga -haasteeseen!

Albert: How I found yoga. Namaste.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti