lauantai 17. lokakuuta 2015

7 juttua luopumisesta - osa 5: give up the ghost

Tämä biisi tuli ihan puskista mieleeni, kun tuijotin tyhjässä otsikkokentässä vilkkuvaa kursoria.


En olisi missään tekemisissä aivojeni kanssa, jos ei olisi ihan pakko. Ne ovat ihan hullut ja samaan aikaan ihan hullun mahtavat - meidän kaikkien aivot.  Pelottavinta niissä mokomissa on kuitenkin tämä: minä olen mitä minä ajattelen. Voidaan puhua suggestioista tai minätarinoista, jos termit ovat tuttuja ja sellaisia tykkää käyttää. Suggestiot saattavat olla joillekin tuttuja psykologian tunneilta tai mindfulness-jutuista, jos on semmoisia koklaillut. Minätarina taas yksinkertaisesti tarkoittaa sitä käsitystä, jota me ajatuksissamme kannamme itsestämme. Ajattelen jotain, ja pim - se muuttuu todeksi. Hyvä on, en minäkään ole saanut vielä itseäni teleportattua kouluun, mutta aivot pystyvät paljon parempaan - ja pahempaan. Minä ajattelen että tänään on hyvä päivä, niin tänään on hyvä päivä. Minä ajattelen, että minä olen ruma, niin rumaksihan minä siitä muutun. 

Ajattelu käy asenteen kanssa käsi kädessä ja ne ruokkivat toisiaan. Negatiivinen minätarina on kuin märkä villakangastakki. Se on raskas kantaa ja kastelee muutkin vaatteet. 


Niin kuin opettelen luopumaan ylimääräisistä kamppeista, sellaisista, jotka eivät hyödytä minua millään tavalla, ovat vain lasteina paikasta toiseen eivätkä edes ilahduta olemassaolollaan, olen alkanut harjoittella myös muusta turhasta irroittautumista. On pari tärkeintä. 

  1. en pysty
Ei kai sitä mihinkään pysty, jos on jos valmiiksi sitä mieltä. Minulla tämän asenteen takana on lähes aina pelko pettymyksestä. Sain ystävältäni lahjaksi vanhan syntikan jo kaksi vuotta sitten, mutta se on ollut omistuksessani lähes koskematon. En vain uskalla aloittaa soittamisen opettelua, vaikka puhun siitä lähes joka päivä. Pelkän, ettei siitä tule mitään. En opi, turhaudun ja niin edelleen. 

  1. vertailu
Teen mielelläni vaihtokaupat havainnoimisen kanssa. Olen huomannut, että niinä päivinä, kun on jättänyt vertailukakkulat kotiin, näkee muut ihmiset moniuloitteisempina ja kiinnostavimpina ja on itsekin paljon paremminvoiva ja pystyvämpi tyyppi.



     3.  pitäisi

Pakko ei ole kuin kuolla ja maksaa verot. Ihan karmea sanonta muuten. Tästä olen oppinut tähän mennessä sen, että yleensä, kun ajattelee, että jotakin on pakko tehdä, esimerkiksi pestä pyykkiä, opiskella, treenata ja syödä terveellisesti, alkaa yleensä ennemmin tai myöhemmin kapinoimaan tätä perustelematonta pakkoa vastaan. Mutta kun sanoo: hyvä on, tee mitä lystät, ui likaisissa pikkuhuosuissasi, alkaa nyt vaikkapa se tämän esimerkin pyykkikone näyttää ystävällisemmältä. Käänteispsykologia toimii. Aina. Ihminen haluaa tehdä päätöksen itse. 

Ei ole myöskään mitään mallia, minkä mukaan pitäisi elämänsä rakentaa. Minä pidän listojen ja ajatuskarttojen askartelusta, ja jos sinä kaipaat viikonlopulle jotain tekemistä, kokeile seuraavaa. Tee ajatukskartta itsestäsi, kuka olet, mistä haaveilet, ketä rakastat, mikä viehättää. Ota iso paperi ja anna kynän viilettää, leikkaa ja liimaa kuvia lehdistä, kokoa pinterest-kansio. Älä pysähdy, älä mieti, katso sitä vasta kun se on valmis. Havainnoi. Toista harjoite, mutta tee se ajatellen. Haluanko todella tätä? Olenko todella tällainen? 

Tällainen minä olen ystävän luota heränneenä

Aurinkoista viikonloppua

Selma


Iina & Albert: I’m teaching myself to give up some stupid thoughts and attitudes.

4 kommenttia:

  1. Iteki just tällä hetkellä kiinnitän tosi paljon huomiota mun sanavalintoihin - erityisesti tähän kuuluisaan "pitäisi". Mua alkaa naurattaa, jos saan itteni kiinni sanomasta "mun pitäisi....ei vaan, mä haluan pestä pyykit. Tietysti mä haluun olla puhtaissa vaatteissa"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä! :D Ajatusten muuttaminen sanoiksi on melkein käskyjä aivoille.

      Poista
  2. vitsi oot huippu selma. sussa on jotain mistä tykkäilen kovin!

    VastaaPoista