jalkojen alla maa vol. 2

Kirjoitin otsikon ja tuli sellainen kumma tunne, että se ei tainnutkaan olla aivan uniikki. Pohdittuani hetken, kenen kirjan otsakkeen olin mennytkään varastamaan, muistin, että kyse olikin puolen vuoden takaisesta postauksestani. Pötkylästä, jossa ei ole välejä, ei kuvia, eikä päätä tai häntää. (Kahdesta viimeisestä en mene edelleenkään takuuseen.) Kuva, josta höpötin, on tämä.

Oli miten oli, olen varma, että tuon niminen kirja on jossain, tai että sellainen pitäisi jonkun kirjoittaa. Siinä kombinoituvat kaksi maailman parasta asiaa ja kaiken lisäksi kuulostaa upealta ja syvälliseltä.

Jalat. Koivet. Kintut. Oodin teille soisin.

Ei - tiedän, mikä on vielä parempaa.

Käveleminen.

Joogaan, juoksen, olen yrittänyt meditoida ja olen käynyt psykologin juttusilla, mutta mikään ei ole yhtä kaikenvoipa lääke kuin vanha kunnon töppöstä toisen eteen.

Kun elämä jumittaa, ainakin kävellen pääsee eteenpäin.

Kävely auttaa monenmoiseen tukalaan oloon ja se on vielä parempi kuin asian yli nukkuminen (jos nyt ei ole kuoleman väsynyt). Aivot saavat happea ja iholla muodostuu D-vitamiinia, jos aurinko sattuu paistamaan. Löydät uusia reittejä niin kulkea kuin ajatella. Moni elämäni mysteereistä on ratkennut ihan vain kävelemällä. Aku Ankassa Roopen työhuoneen lattiaan on uurtunut syvä kävelyhauta.

Tarvitaanko vielä perusteluja? Ei, mutta hehkutan tässä vielä hetken ihan omaksi ilokseni.

Käveleminen on yksi ensimmäisistä merkittävistä asioista, jonka me opimme ja oikeastaan sehän ollut mullistavaa koko ihmisen evoluutiolle. Asiat näyttäytyvät uudessa vinkkelissä, nääs.

Kävelyssä on kaikki mahdollinen liike.

Sanoo opettajani. Kävely on mitä parhainta liikuntaa. Rasittavuuden voi säädellä helposti itse. Luut tärähtelevät ja kiittävät askeleen alla, selkäranka - tuo kävelyn jumalainen moottori - tanssii kaikkiin suuntiin. Oletko koskaan miettinyt miksi kädet heiluvat kävellessä vastasuuntaan? Tai miksi pikakävelijät näyttävät hassuilta? Totuus on, että oikeastaan kävellemme selillämme. Boom.

lööv, Selma

Iina & Albert: Did I already say I love walking?