maanantai 18. tammikuuta 2016

naparetkeilijä hopsun talvi


Kirjoitan tämän ylös niiden talvien varalle, kun saa kuusi viisi kuukautta katsella kuollutta
nurmikkoa. Pakkasta on nyt -23 astetta ja tuuli on taiteillut pakkaslumesta dyynejä. Mitä korkeammiksi kinokset kasvavat, sitä suurempana minun sydämeni lyö. Sukset! Missä pulkka ja luistimet? Ripsissä ja ylähuulella on huurretta. Henki salpautuu hetkeksi joka kerta kun menee ulos. Hämärässä valkoinen taittaa siniseen. Kuun valossa kaikki kimmeltää. Kirkkaana päivänä hanki on kirkasvalolamppu, jolle on mahdotonta olla vihainen vaikka kylmä purisikin posket tunnottomiksi.


Tarvon keskelle peltoa ja kellahdan hankeen. Punainen naparetkeilijätakki. Katuvalot ovat kaukana ja yläpuolellani lainehtii tähtien meri. Kassiopeia. Otava. Orion. Leijona.


En tarvitse talviunta. Voimaannun muuten vain. Tuntuu siltä, että keväällä pystyn mihin vaan ja että edessä on huippukesä. Google kuumenee suunnitellessa. Sataa lisää lunta. Miten se meni? Mitä kylmempi talvi, sen lämpimämpi kesä? Vaikkakin. En ole lämpöihmisiä. Toisaalta. Tästä tulee hikinen kevät. Koulu, matematiikka, oma pikku projekti, puolimaraton. Haaveilen paljasjalkajuoksukengistä (en niistä, joissa on jokaiselle varpaalle oma kolo!).

Kannan kolme laatikkoa eteiseen. Vaatteita ja kirjoja ja jotain ihme sälää. Ne odottavat poislähtöä. Enemmän tilaa ajatuksille ja minulle. En tarvitse vaatteita, jotka eivät palvele minua. Enkä liioin kirjoja niiden selkämyksen takia. Opin kiittämään niitä hyvin tehdystä työstä. En ensisijaisesti karsinut tavaraa; valitsin ne jotka halusin pitää. Kiitos hupsu vaaleanpunainen kirja.


Nousen avannosta. Sukat jäätyvät kiinni lauturiin, kämmenet tikkaisiin, lyhyt tukka piikeiksi. Ihmiset höyryävät kuistilla. Vesi on yli kaksikymmentä -melkein kolmekymmentä astetta lämpimämpää.

Herään tunnin ennen kelloa ja kuvaan kaiken mihin silmäni pysähtyy. Olin varmaan unessa, sillä en muista siitä juuri mitään. Olen pahoillani, saappaat. (Ostin ne yläasteessa Klaukkalan Citymarketista. Ihan oikeat hait, alunperin kirkkaan keltaiset. Äidin mies paikkasi reiät pyöränkumin paikoilla.)


Huomenta.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti