tonic jäillä, kesäkaverit!

Monta uutta kesäkaverii, 

tällaista on ehkä olla nuori: 

kerrankin unohtaa kaikki se vakava, 

mitä on huomenna ja vittu ikinä.

Lähdin eilen melko spontaanisti Tavastian lauantaidiskoon tanssimaan. En yleensä tee mitään sellaista: spontaaneja valintoja, diskoja, kolmen tunnin unia ennen työpäivää. Mutta tämä edesvastuuton toiminta teki bailaamisesta ja aamuyöllä bussissa istumisesta jotenkin vielä hauskempaa.

Olin ensimmäistä kertaa Tavastialla ja itseasiassa käytännössä ensimmäistä kertaa ikinä ulkona ihan vain julhimassa. Laitoin muuvisuotimen pois päältä ja tanssin ystävieni kanssa hiki otsalla (aikamoinen treeni!). Ja muistan kaiken. 

Join illan aikana yhden tonicin jäillä, enkä kaivannut mitään muuta - paitsi vettä kuumissani. 

Tämän ei ole ole tarkoitus olla millään tavalla provosoiva teksti. En ole absolutisti, en luokittele itseäni mihinkään klaaniin mitä tulee alkoholiin. Olen kuitenkin hanakka kyseenalaistamaan asioita ja olen ennen kaikkea sitä mieltä, ettei koskaan kannata naulata ahteriaan mihinkään ääripäähän. 

Ylioppilaspotretti. Parempi myöhään kuin tosi myöhään.

Pikku hiprakka tuntuu kivalta, mikä sitä kieltämään. Omat kokemukset päättyvätkin siihen. Jossain vaiheessa tämä "kokemattomuuteni" oli mielestäni noloa, sitten ajattelin, että on coolia olla tässäkin erilainen, mutta nykyään minua ei enää jaksa kiinnostaa. Juon punaviiniä isän ja äidin kanssa, valkkaria ulkona, koska siitä tulee hienostunut olo, mutta yleensä holittomia juomia, en mielipiteenä, vaan koska ymmärrän paremmin niiden päälle. Omatekemäni inkivääriolut ja Gaijinissa saamani herusinki-drinkki ovat lempijuomani laadukkaan vihreän teen lisäksi.  

En koe, että saisin muistinmenetyksestä, pahasta krapulasta tai hukatuista kengistä raksia mihinkään ruutuun, niin hyvässä kuin huonossakaan mielessä. Se ei olisi saavutus, mutta ei liioin moka eikä menetys. Ennen kaikkea olen kiinnostunut hauskanpidossa hauskanpidosta ja seikkailussa seikkailusta. Hauskaa on kaikenlaista ja seikkailua monenmoista, eikä alkoholi kuulu niihin mihinkään täysin automaattisesti. Reiveissä voi olla hauskaa, vaikka pysyttelisi vesiselvänä ja päätä pyörryttävä huppeli ehkä hupaisa kotisohvan pohjalla. 

Mitä olen oppinut: kaikesta ei tarvitse olla kiviin hakattua mielipidettä perusteluineen - tämä maailma kun toisaan on haastavan monenkirjava. Mutta jos joka viikko ryyppää, koska kaikki muutkin tekevät niin, tai ei koskaan juo pisaraakaan, koska on oppinut, että alkoholi on vain paha asia, suosittelen pysähtymään ja kysymään itseltään mistä nämä filosofiat ovat peräisin ja onko ne nyt ihan vedenpitävästi perusteltu.

Bisous,

Selma