21 päivää

Noin neljä viikkoa sitten heräsin ja havahduin jotenkin tuttuun tunteeseen. Viime keväänä ajattelin, olisiko ollut maaliskuussa, että näin paljon tästä vuodesta on jo mennyt ja näin vähän olen saanut aikaan. Nyt tajusin, että näin vähän on enää jäljellä. Tiedän, mitän typerä ajatus se on, - varsinkin, kun koen, että oma henkinen vuoteni alkaa aina syksyisin, eikä sillä ole mitään tekemistä kalenterin kanssa. Mutta en mahda sille mitään. Tein kuitenkin niin, että jaoin nelisen viikkoa sitten loppuvuoden kolmen viikon jaksoihin.

aina siinä

Sanotaan, että 21-30 päivässä pystyy oppimaan ja omaksumaan elämäänsä uuden tavan. Olen jo pitkään kaivannut elämääni jonkinmoista sisäistä järjestystä: tapoja ja rituaaleja. Sellaisia huonoja minulta kyllä löytyy.

kun kävelen kylmänä aamuna pellon reunaan

Olen sen verran fiksu tyyppi, etten (enää) usko yhdessä yössä tapahtuviin muutoksiin. Ajatus tai tahtotila muutokseen saattaa kylläkin tulla rysäyksellä, mutta ajattelumallin, tavan tai minkä tahansa kestävä rakentaminen ottaa aikansa -ja vaivansa (pelkkä päätös ei riitäkään, opin viimeiseksi). Toisaalta ehkä lopulta pitkä prosessi säästää sinut vähemmällä, kun ei joka kerta aloita laittaen kaiken peliin ja yritä muuttua yhtäkkiä joksikin muuksi. Siinä väsyy, luovuttaa ja joskus yrittää taas uudelleen. Ja uudelleen.

tai pesen hampaita pukeutumatta

Mihin minä sitten ajattelin tänä loppuvuonna keskittyä? En tiedä tarkkaan, enkä toisaalta tiedä, miten se teille oikeastaan kuuluisi. Blogini ei ole päiväkirjani, enkä aio koskaan avautua lukijoilleni asioista, joista kukaan ei millään tavalla hyödy. Olen omakohtainen kirjoittaja, kirjoitan omalla nimelläni ja pohdin mielelläni kaikenlaisia asioita, arkoja ja rankkojakin, jos niikseen, mutta tavoitteenani on aina säilyttää tietynlainen toimittajuus ja tuottaa hyvää ja niin sanotusti keskustelevaa tekstiä.

lakanoiden painaumat risteilevät iholla

Mutta jos etsit omasta kyljestäsi uudelleenkäynnistysnappulaa tai huomaat ajattelevasi liian monta kertaa päivässä "sitten kun", kokeile ihmeessä samaa kuin minä. Minä en lupaa mitään, en myy mitään, enkä aja mitään muuta kuin rakkauden aatetta. Näin minä kuitenkin ajattelin tehdä: 21 päivää kerrallaan keskityn asiaan, johon haluan kaiken keskittymiseni kohdistaa. Taika, jos sellaista on, on siinä, että kahdessakymmenessäyhdessä päivässä huomaan, että tapa on juuri sellainen jota elämäni kaipasi ja se on tullut jäädäkseen tai että vaihtoehtoisesti tajuan, että tämä juttu, oli se miten hyvä tahansa, ei sovi minulle pitkässä juoksussa. Esimerkiksi: edellisen jakson ajan kiinnitin huomiota syömiseen, mitä söin, milloin ja miksi. (Kiinnitän edelleen, mutta 21 päivää saa riittää - tarkoittaen, että ruokaan liittyvät asiat ovat niitä, joita ei kannata pyöritellä mielessään kaiken aikaa.) Kolmen viikon tullessa täyteen valitsen itselleni uuden otsikon seuraavalle jaksolle.

talvi peittää polut

Tämän nykyisen nimi on aamusivut ja se tarkoittaa käytännössä sitä, että herättyäni pistän munakellon soimaan vartin päähän ja kirjoitan. Vinkin olin pistänyt korvan taa lukion luovan kirjoittamisen opettajalta. Niissä teksteissä ei ole toistaiseksi ollut mitään julkaisukelpoista ja tarkoitus onkin vain kirjoittaa sisällöstä välittämättä. Julkaisenkuitenkin tähän loppuun kevennykseksi erään runoillan helmen. Kirjoitimme minuuttirunoja  ja tämä on yksi niistä:

hämähäkinseitti auton ikkunassa 

joku tuudittaa itkevää lasta 

minä seison tiellä olkapää roikkuen  

veljeni juoksee kohti poliisia hoippuen 

Tehtävänanto ei edellyttänyt riimeilyä, mutta se tuntui hauskalta kun ei yleensä niin tee. Matalan kynnyksen runoilu, ja etenkin aukkorunojen tehtailu vanhan romaanin sivuihin on ihanaa!

Selma

Iina & Albert: I'm in the process of creating good habits to my everyday life. I've also become such a poet.