Kamera - käy.
torstai 28. huhtikuuta 2016
sunnuntai 17. huhtikuuta 2016
jos et ymmärrä ilman selitystä, et ymmärrä myöskään selityksen kanssa
Kiitos vain.
Haruki Murakamin kirjan 1Q84 kaksi ensimmäistä osaa veivät minua ihan 6-0. En tosin vieläkän tiedä, pidänkö tarinasta vai en, mutta ehkä se ei olekaan niin oleellista kuin olen aina ajatellut. Oli päiviä, etten olisi halunnut lukea teosta, mutta en kertaakaan aikonut jättää sitä kesken. Siinä oli jotain niin kieroa ja kiehtovaa, että minun oli yksinkertaisesti saatava tietää, mihin se kaikki johti.
En osaa selostaa mitenkään järkevästi, mistä teos kertoo (ja itselläni on vielä kolmas osa lukematta), mutta en ainakaan suosittele jättämään väliin, jos yhtään kiinnostaa. Murakamin tyyli on omalaatuinen ja jännä kuin outo japanilainen karkki, mutta myös hyvin helppolukuinen.
Ciao, nyt menen maalaushommiin.
Selma
Haruki Murakamin kirjan 1Q84 kaksi ensimmäistä osaa veivät minua ihan 6-0. En tosin vieläkän tiedä, pidänkö tarinasta vai en, mutta ehkä se ei olekaan niin oleellista kuin olen aina ajatellut. Oli päiviä, etten olisi halunnut lukea teosta, mutta en kertaakaan aikonut jättää sitä kesken. Siinä oli jotain niin kieroa ja kiehtovaa, että minun oli yksinkertaisesti saatava tietää, mihin se kaikki johti.
jos et ymmärrä ilman selitystä, et ymmärrä myöskään selityksen kanssaNäin sanoi kirjan toisen päähenkilön isä. Jos tarinaa oli muuten vaikea myötäelää, niin ainakin hahmot olivat useinmiten ihan yhtä kuistilla kuin minä.
En osaa selostaa mitenkään järkevästi, mistä teos kertoo (ja itselläni on vielä kolmas osa lukematta), mutta en ainakaan suosittele jättämään väliin, jos yhtään kiinnostaa. Murakamin tyyli on omalaatuinen ja jännä kuin outo japanilainen karkki, mutta myös hyvin helppolukuinen.
Ciao, nyt menen maalaushommiin.
Selma
sunnuntai 10. huhtikuuta 2016
hyvä kasvualusta
Pärjään eläinten kanssa aina mainiosti ja olen (ainakin olevinani) oikea viherhippi, mutta syystä tai toisesta kaikki vihreä kuolee käsiini. Ne kuivuvat, mätänevät ja nuupahtavat tai muurahaisarmeija hyökkää niiden kimppuun. Pitkäikäisin kaveri on tällä haavaa pikku kaktus, jonka ostin pari kuukautta sitten lälikaupasta. Olin varma, että se olisi paleltunut kuoliaaksi matkalla, mutta tämä tyyppi taikaa olla sitekää luonteenlaatua. Kiitos luottamuksesta.
Samaistun kaktukseen siinä mielessä, että kestän paljon kaikenlaista, enkä päästä ihmisiä helposti kovin lähelle. Kestän kuivuutta, pimeää aikaa ja viimaa. Kökötän multakökkerössäni odotellen parempia aikoja. Kadehdin salaa sitä piikkihärrymää, joka kulkee tuulen mukana sinne missä kaikki -ihmiset, elämä ja tilaisuudet- on.
Melkein joka kevät yritän kasvattaa jotain: basilikaa, paprikaa ja itseluottamusta. Lapsuudenkodissani kiskaisin sinä kevääntuoksuisena päivänä työhanskat käviin ja kuopsutin pihamaata koko päivän. Suututin taloyhtiön isännän vaimon kiskomalla maasta kuolleet karviaispensaat.
Kevätrituaaleihini kuului myös leikkimökin (joka tämänhetkisestä kohtalosta olen erittäin huolissani) kuuraus ja valmistelu kesää varten.
Tälläkin hetkellä keittiömme pöytää koristaa puolikas maitopurkki ja kanamunakenno, joista sormet ristissä toivon kasvavan jotain muutkin kuin hometta. Huoneeni on pitkittyneessä suursiivouksen tilassa, kun pohdiskelen kymmenennen kerran kalusteiden paikkoja ja suunnittelen kirjahyllyn maalaamista. Olen katsellut myös muita kämppiä ja ajatellut muuttoa kaupungin sisällä. Kaiken lisäksi koirakuumeeni on puolessa vuodessa äitynyt pahaksi ja tänään aamulla sain kuumekouristuksen, kun eräällä kodittomien eläinten sivustolla omistajaa etsi maailman sympaattisin kuusivuotias mäyräkoira.
En ole ajatellut mitään näistä, se vain tapahtuu, sillä aavikolla on kevät ja kaktuskin alkaa ajatella kukkimista.
Lyhyestä virsi kaunis. Pistäkäähän nyt jotain itämään, oli se sitten ajatus tai siemen. Se on sitten kiva kesällä, kun on jotain upeaa mitä ihastella - jotain, mitä on ihan itse kasvattanut.
Niin ja ps. Kuopion puolimaraton on syyskuussa. Meikä ja muutama muu mimmi ollaan treenaamassa sinne. Lähde sinäkin, muistaakseni siellä on myös kymppi ja kävellenkin voi lähteä.
Iina & Albert: spring, dog poop and dead plants. i love it
Samaistun kaktukseen siinä mielessä, että kestän paljon kaikenlaista, enkä päästä ihmisiä helposti kovin lähelle. Kestän kuivuutta, pimeää aikaa ja viimaa. Kökötän multakökkerössäni odotellen parempia aikoja. Kadehdin salaa sitä piikkihärrymää, joka kulkee tuulen mukana sinne missä kaikki -ihmiset, elämä ja tilaisuudet- on.
Kevätrituaaleihini kuului myös leikkimökin (joka tämänhetkisestä kohtalosta olen erittäin huolissani) kuuraus ja valmistelu kesää varten.
Tälläkin hetkellä keittiömme pöytää koristaa puolikas maitopurkki ja kanamunakenno, joista sormet ristissä toivon kasvavan jotain muutkin kuin hometta. Huoneeni on pitkittyneessä suursiivouksen tilassa, kun pohdiskelen kymmenennen kerran kalusteiden paikkoja ja suunnittelen kirjahyllyn maalaamista. Olen katsellut myös muita kämppiä ja ajatellut muuttoa kaupungin sisällä. Kaiken lisäksi koirakuumeeni on puolessa vuodessa äitynyt pahaksi ja tänään aamulla sain kuumekouristuksen, kun eräällä kodittomien eläinten sivustolla omistajaa etsi maailman sympaattisin kuusivuotias mäyräkoira.
En ole ajatellut mitään näistä, se vain tapahtuu, sillä aavikolla on kevät ja kaktuskin alkaa ajatella kukkimista.
Lyhyestä virsi kaunis. Pistäkäähän nyt jotain itämään, oli se sitten ajatus tai siemen. Se on sitten kiva kesällä, kun on jotain upeaa mitä ihastella - jotain, mitä on ihan itse kasvattanut.
Niin ja ps. Kuopion puolimaraton on syyskuussa. Meikä ja muutama muu mimmi ollaan treenaamassa sinne. Lähde sinäkin, muistaakseni siellä on myös kymppi ja kävellenkin voi lähteä.
Iina & Albert: spring, dog poop and dead plants. i love it
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)