Palasin eilen iltapäivällä töihin parin päivän vapaan jälkeen. En enää edes halua katsoa kesän alussa tekemiini to-do-listoihin. Voi kyllä, olisin halunnut kyllä opetella soittamaan pianoa ja tavata kaikkia kavereitani, mutta jotenkin olen tällä hetkellä todella uupunut kaikenlaiseen suorittamiseen. Vapailla olen nyt tehnyt asioita rauhassa ja sitä mukaa, kun ne tulevat vastaan. Voi olla, että taas kesän lopussa pidän itseäni ihan saamattomana. Ystäviä haluaisin kovasti, mutta ne parhana vieköön a) asuvat kaukana b) ovat aina töissä, silloin kun minä olen vapailla.
Siispä eilen aamulla ummistin silmäni vielä tunnin pituiseksi hetkeksi ja leipaisin sitten banaanileivän (banaania taas, haha, koska sitä nyt sattuu olemaan kotona paljon), josta tuli oikeastaan banaanipuuro. Mikäs siinä, hyvää oli. Juliakin tykkäsi. (Päivän sosiaalinen hetki 1/1.)
Kesän eksoottiseksi matkakohteeksi olen valinnut Ruotsin. Kaikki oli niin epävarmaa pitkälle kevääseen, joten en uskaltanut varata mitään matkaa ja nyt kesällä hinat ovat pompanneet pilviin. Oikeastaan olen tosi innoissani tästä pikku reissustani; viivyn pari päivää Tukholmassa, pari Gotlannissa ja pari Nynäshamnissa. Low-budjet reissuun kuuluu 55 euron laivalippu ja couchsurffaamista, jota en ole tehnyt ikinä ennen. Pakko sanoa, että jännittää vähän myös. Lähempänä sunnuntaita varmasti kokoajan enemmän. Ei pelkästään edes se, että matkalla tapahtuisi jotain kauheaa, vaan enemmänkin se, etten osaa matkailla.
En ole sellainen rämäpäinen seikkailija, jollainen joissain unissani haluaisin olla. En osaa sanoa, tulisiko minusta edes sellaista, vaikka kuinka reissaisin. Matkusstaminen kiinnostaa, mutta minulla ei ole tullu siihen sellaista kuumetta, pakottavaa tunnetta, jonka moni varmasti tunnistaa. Molemmat isosiskoni ovat sellaisia hc-matkaajia, ja joskus harmittelen, etten ole samanlainen. Mietin myös haluanko reissata ylipäätään sen takia, koska yritän matkia heidän askeliaan. Olen vastannut itselleni, että haluan matkustaa siksi, että a) haluan nähdä paikkoja ja oppia kulttuureista ja b) haluan nähdä itseni: miten matka vaikuttaa minuun, miten selviän, mitä löydän, miten kasvan. Ja vain matkaamalla minulle selviää, olenko matkaaja. (Sama logiikka siis kuin sen Outokummun kanssa.)
En koe, että minulla olisi toistaiseksi mitään sen ihmeempiä elämän neuvija annettavana kenellekään, mutta tämän haluan sanoa:
Kun et tiedä mitä teet, kuka olet, mistä pidät, mitä haluat, niin mene ja katso.Vastaukset harvoin löytyvät vain pohtimalla (voi luoja, minä tiedän, sillä olen sellainen vatvoja, että!) ja aina siihen ajatusmyllyyn tarvistee vähän vettä, jota pyörittää.
Vaikka olen usein kryptinen runoilijatyyppi, tykkään melkein vielä useammin selkeistä ranskalaisista viivoista, pampuloista, sydämistä ja alleviivauksista. Elämästään voi tehdä samanlaisia muistiinpanoja, kuin historiantunnista - kyllä, neonkeltainen alleviivaustussi on sallittu!
esimerkiksi:
Minä olen
-Selma
- ... ja tästä kohdasta eteenpäin alkaa mennä tosi vaikeaksi
Minä pidän (tämä voi olla helpompi)
- eläimistä
- hyvästä ruuasta
- luonnosta
- kauniskantisista muistikirjosta
- jne.
Selma
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti