Paljon sulateltavaa, vähän sulatettavaa

Hei,

mahtavaa, että tästä tulee heti vatsani toimintaa raportoiva blogi (mutta palaan asiaan myöhemmin).

Minä ja muutama muu - Vaskivuorestakin sellaiset kolmesataa muuta! - päästiin kuulemaan 1.6. ne 12 koulussa vietettyä vuotta sinetöivät sanat: "Hyvät ylioppilaat, saatte painaa valkolakin päähänne."

Ja se oli todella siinä. Vaikka uskon, että tulen käymään vielä koulun jos toisenkin (elämänkoulua unohtamatta), ei mikään ole enää itsestäänselvää. Ei rutiineja, ei palaamista jonnekin kesän jälkeen. Ei tuttuja naamoja koulun käytävillä tai bussipysäkillä. En koskaan esittäytynyt sille tädille, jonka kanssa kului niin moni hytisevä minuutti talven pimeydessä- Huomautan, ettei tämä tunne humahtanut päähäni sen lakin myötä. (Olin ostanut ensin vahingossa liian pienen ja pidin sitä jotenkin ironisen huonona enteenä, että tämä vapauteni symboli puristaisi aivojani.) Abikevät oli katala - ainakin omalla kohdallani - sillä se loppui vaivihkaisesti. Vaikka oppitunteja ei enää ollutkaan, oli koululla vielä yhtä ja toista tehtävää. Kunnes ei enää ollutkaan. Hain peittoni Pajalta pois.

Tänään kuitenkin jo ikävöin pientä puristusta ja soitin isälle. Minulla oli päätös tehtävänäni ja isä on järkevin tyyppi, ketä tiedän. Olin vakaasti päättänyt pitää ansaitun ja hyväätekevän välivuoden, johon kuuluisi töiden ja tanssin lisäksi ainakin vähän lukiokursseja ja joku ihana matka. En ollut edes tämän kevään korkeakouluhaussa mukana (pikavisiittiä TeaKille ei lasketa!). Yhteisahaussa kuitenkin pistin paperit menemään Outokumpuun, tanssijan peruskoulutusta tarjoavaan kouluun Itä-Suomessa Kuopion ja Joensuun lähellä. Minulla ei ollut mitään aikomuksia, halusin vain nähdä sen.

Vietimme sitten siellä ystäväni kanssa neljä rattoisaa päivää (plus kahden päivän matkanteossakin oli oma hauska road trip-fiiliksensä). Ennen kaksipäiväisiä pääsykokeita koulu nimittäin järjesti niin ikään kaksipäiväisen orientaatiotyöpajan, jolle suuresti suosittelen menemään, mikäli Outokumpua harkitsee. Siinä oli sellaista hauskaa leirimeininkiä ja antoi myöskin ehkä vähän tuntumaa kokopäiväiselle tanssimiselle. Eikä tarvinnut sitten enää kokeissa jännittää muita tyyppejä, raatia tai muutakaan epäoleennaista!

Lähdin sieltä ajatellen: kivaa oli, mutta unelmieni välivuosi odottaa.

Kunnes.

Yhteishaun tulokset tulivat ja minä pääsin Outokumpuun. En julhinut, en kirkunut, mutta en myöskään tyynenrauhallisesti kieltäytynyt paikasta, niin kuin olin suunnitellut. Olin vain hyvin hyvin huolissani, sillä se ei ollutkaan niin helppoa. Jouduin päätöksen eteen ja hemmetti soikoon se on vaikeaa. Kokonaisuutta kun ei näe mitenkään läheltä, enkä minä valitettavasti ole sellainen joka vain kelluisi ja tekisi päätöksiä niin kuin hyvältä tuntuu. (Voi, miten monta kertaa tuon ohjeen sainkaan.) Ongelma vai on, etten tiedä, mikä hyvältä tuntuu. Elämäni tuntuu epäselvältä ilman kehyksiä, joiden kanssa on tottunut elämään.

Tänään olikin sitten viimeinen hetki pistää papaerit postiin. Itkin vähän, soitin sillä isälle, laitoin paperit kirjekuoreen ja halasin äitiä keittiössä. Ja vein ne paperit postiin. Otin paikan vastaan.

Alan rakentaa niitä kehyksiä itse. Sitä mosaiikkia. En lähden Outokumpuun ensisijaisesti tekemään itsestäni tanssijaa, vaan sitä mitä silloin toukokuun pääsykokeissa: katsomaan. 

Tämä oli melko puhdas järkipäätös. Suosittelen sitä sydänjuttua, jos se toimii sinulla. Omat perusteluni: sieltä voi tulla aina pois, mutta jälkijunassa sinne ei voi mennä. Lisäksi en halua päästää jänistä sanomaan kädet puuskassa mitäs minä sanoin, kun joskus harmittelen, etten mennytkään - edes katsomaan.

Kahtellaan, niin kuin eräs ystäväni sanoisi.

Loppuun jotain helposti sulavaa, sillä isojen päätösten edessä ja ylipäätään stressin alla kaipaa, jotain mahdollisimman helppoa, kuten lenkkeilyä metsässä, kutomista ja banaanijätskiä. Sen helpommaksi ruoanlaitto ei varmaan voi mennä, kun raaka-aineita on yksi, eikä mikään pala.

Resepti:
1. Laita banaani tai kaksi pakkaseen, pidä aina yksi pahan päivän varalle. (Pro-tip: ne vähän ylikypsymään päässeet kannattaa käyttää tähän + pilko banaani rasiaan)

2. Laita jäinen (kohmeinen) bansku tehosekoittimeen tai monitoimikoneeseen, myös haarukka toimii.

oikealla self-made raparperimehu, jolla kesän maku on taattu

3. Tadaa!