lauantai 5. syyskuuta 2015

Luovutusvoitto

Tässä olen minä noin 12 tuntia sitten
Outo unettomuus on vaivannut minua viimeaikoina. Tai no outo ja outo. Outo-kum-punettomuus. Jos olisin virkeämpi, olisin vääntänyt tuosta sanaleikistä hauskemman.

Monenmoiset muuttujat ovat sekoittaneet yleensä ihan kelpoja unenlahjojani. Vaikka päivän työ väsyttää, jatkuva ajatusten vuorovesi pitää virkeänä. Vuorovedestä puheenollen: viimeviikolla kumotti kunnon täysikuu ja se tuntuu jostain syystä myöskin valvottavan minua. Tietokoneen ja puhelinen käyttäminen iltaisin ei varmastikaan auta asiaa. Plus, tänään (eilen teoriassa) illalla oli niin hauskaa koulukavereiden kanssa, että kävin edelleen ihan kierroksilla, kun pesin hampaita.

Nukku-Matti ei ollut ihan messissä

Ei sitten, ajattelin, kun kello löi neljä. En voi sanoa kärsiväni unettomuudesta tai edes kuvitellakaan tietäväni, miltä todellinen öiden valvominen toistensa perään tuntuu. Minusta itsestäni kuitenkin tuntuu tämän empiirisen kokeen jälkeen muun muassa jotenkin pettyneeltä ja apealta. Olen sen verran oppinut, että unetta jääminen vaikuttaa näin myös fysiologisista syistä. Vatsani möyrii ja minulla on samaan aikaan nälkä ja etova olo. Ruuansulatukseni huutaa armoa, kun sillä ei ole aikaa ja rauhaa sulattaa eilisillan kakkua. Harmittaa tieto siitä, että tämä ei ole hyväksi minulle. Petyn, kun en saa itseäni nukkumaan ja tein kaiken väärin.

Tästä mistä istun, näen sinistä taivasta. Lintu sirkuttaa. Minä haistatan paskat tälle yölle. Kuuntelen pianomusaa, ja odotan että kello on niin paljon, että voin mennä keittiöön tekemään aamupalaa. Etsin tori.fin kautta pöytää, verhoja ja kalusterenkaita ja tallennan inpiraatiokuvia Pinterest-kansioihini. Se on yksi lempipuuhistani. Olen ansainnut sen. En enää edes aio nukkua, ehkä päiväunet sitten, kun uuvahdan. Jos ei olisi jo selkeäsi aamu, joisin varmaan kupin uniteetä ja venyttelisin pimeässä. Too late, my friend.


Joskus yön yli valvominen oli jännää, mutta nyt se jättää minulle oudon puolittaisen olon. Niin kuin eilinen minäni yrittäisi jatkaa päivää, johon se ei kuulu. Sori, mutta sinun 24 tuntiasi kuluivat jo loppuun. Enkä minä saa herätä siihen uuteen päivään.

Toisaalta. Tässäpähän ajattelen. Vähän suunnittelen. Ihmettelen.

Mitä te teette, jos ette saa unen päästä kiinni?

Selma

Albert: My thoughts are so loud they do not let me sleep. Bastards. 


6 kommenttia:

  1. Minua on auttanut jooga ennen nukkumaanmenoa.

    VastaaPoista
  2. Voi ei! Mullakin aivot käy ihan ylikierroksilla koko ajan jotenkin alitajuntaisesti. En oo stressaantunut tai mitään, mutta nään joka yö toinen toistaan kummallisempia unia... Kai se johtuu siitä, kun elämä muuttuu niin paljon kertaheitolla? Jos mua ei väsytä nukkumaanmeno aikaan, niin luen yleensä kirjaa makuuasennossa pöytälampun valossa. Aina mua ei sekään rupea väsyttämään, mut sit rakennan vaan jonkun supermukavan mytyn peitoista ja tyynyistä ja käperryn ajattelee kaikkee. Yleensä se auttaa. :-) mut muistan kyllä joskus koeviikoilla, kun oli niin stressaantunu et saatto pyörii sängyssä kakski tuntii ennenku uni tuli... :s

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla Emma susta! Jep, oot oikeassa: aikamoisia muutoksia tässä viimeaikoina on ollut liikenteessä. ;)

      Toi mytty kuulostaa sen verran mukavalta, että taidanpa kokeilla sitä seuraavalla kerralla.

      <3

      Poista
  3. Yleensä, jos ylipäätään tilanne menee unen kanssa taisteluksi, niin peli on jo käytännössä hävitty. Uni tulee kuin onnellisuus - ei etsimällä vaan aivan itsestään. Päästämällä irti. Antautumalla sille, mikä on jne. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on. Siitä myös tekstin otsake, jota sinä hyvin täydensit. :)

      Poista