Pohjois-Karjalan ammattiopisto Outokummun kolmannen vuosikurssin opiskelijat ovat opintojensa loppusuoralla ja tällä viikolla on ollut päättötöiden aika.
En ole vähään aikaan elänyt näin intohimoisesti. Tarvon lumihangessa paikasta toiseen ja kamera on koko ajan olalla. Seuraan etuoikeutettuna, kuinka taiteilijat hiovat teoksiaan viimeiseen asti ja olen nähnyt kaikki yksitoista teosta kolmesta kuuteen kertaa. Uskomatonta. Vaikka välillä päässä ahdistelee ajatus, että pitäisikö minun tosiaan pystyä moiseen taidonnäytteeseen jo ensi vuonna, en anna sen pilata tätä hetkeä. Opiskelen tässä nyt niin kauan kuin minulla aikaa piisaa ja katsotaan mihin se riittää. Sitäpaitsi nyt toisten töiden katselu on ollut hyvin inspiroivaa ja opettavaista ja saanut luovat kanavat auki.
Intohimoisesta elämisestä tuli vielä mieleen Ted-puheet joita kuuntelin kaikki bussimatkat viimeisenä lukiovuotenani (ja kuuntelen edelleen). Sen lisäksi, että opin huomaamattani paljon hyödyllistä sanastoa, sain ajatustaimia, joita kasvatan edelleen. Yksi henkilökohtaisista lemppareistani viimeaikoina on ollut Emilie Wapnickin puhe multipotentiaaleista tyypeistä.
Toinen, jonka voisin katsoa vaikka joka päivä, on Amy Cuddyn esitelmä kehonkielestä. Katsoin sen myös aamulla linja-autossa matkalla englannin kirjoituksiin viime keväänä. Koululle päästyäni kävin täyttämässä vesipullon ja seisoin invavessan pöntön päällä kädet kohti kattoa. Sitäkin teen edelleen. Todelliset hyvät ja hyödylliset tavat ja työkalut jäävät.
Inspiroivaa viikonloppua,
Selma
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti